Cityvarasto Avainlippu - Suomalaista palvelua

Muuttajan kasvutarina | Aleksi Sariola

Tässä muuttamisen evoluutio omalla kohdallani:

Kun pistin jalat oman pöydän alle, siirtyi maallinen omaisuuteni ensi-kotiin ”jouhevasti” julkisilla kulkuneuvoilla. Huomioin kanssamatkustajia muksimalla heitä hyllyn pystypuilla ja tavaran täyteisillä muovipusseilla. Siinä oli tunnelmaa, joskaan mukavuus ei kulkenut samalla raitiovaunulla.

Kun vuorossa oli muutto yhteiseen kotiin kauniimman puoliskoni kanssa, taktiikka ja pelivälineet olivat jo huomattavasti kehittyneemmät: henkilöauto ja sen tarjoamat lukemattomat kuutiosenttimetrit sekä loputtomasti tavarapaljoutta nielevät jätesäkit. Edestakaisia autoreissuja kertyi toki enemmän kuin pitkän matkan olympiauimareilla ja aarteenetsintää mustista muovisäkeistä harrastettiin vielä pitkään muuton jälkeenkin mutta kehitystä oli tapahtunut – huomattavasti vähemmän kalusteita ruuhkaratikassa!

Muutto ensimmäiseen omistusasuntoon oli jälleen strategialtaan edeltäjäänsä huomattavasti kehittyneempi. Talkooväkeä oli valjastettu kantopuuhiin, pakettiauton kylkiäisenä tuli muuttomies ja jätesäkkeihin kirjailtiin tällä kertaa mitä ne pitivät sisällään. Lähes tyylipuhdas suoritus – mutta petrattavaa jäi.

Kuinkas sitten kävikään?

Perustimme perheen, kaksi pakahduttavan sykähdyttävää tyttölasta – joten mikä mahtava syy muuttaa taas!

Löysimme mukavan asunnon ja koska elämässä pitää olla haasteita, valitsimme luonnollisesti tulevaksi kodiksemme putkiremonttityömaan – kuinkas muuten!

Joten, kun oma asuntomme oli myyty ja kun uudessa kodissa viriteltiin piikkausorkesterin instrumentteja alkavaa puolen vuoden konserttia varten, siirryimme remonttievakkoon pieneen kalustettuun asuntoon. Monimutkaisen laskutoimituksen (täyteen ahdettu kaksio + liian täyteen ahdettu kellarikomero + ”se-räjähtää-jos-sen-avaa”-täyteen ahdettu vinttikomero miinus pieni kalustettu kaksio = valtavasti tavaraa vailla sijoituspaikkaa!) jälkeen olimme elämän peruskysymysten äärellä: hajasijoittaisimmeko tavaramme sukulaisille ympäri Suomea, veisimmekö tavarat hellään rakennuspölyhoitoon uuteen kotiimme vai keksisimmekö tavaroille kenties käytännöllisen, helpon ja yksinkertaisen paikan jonne kaikki mahtuisi yhdellä kertaa. Vaikkakin sukulaisia on aina hauska nähdä ja autolla ajaessa on kivaa katsella maisemia, päätimme kuitenkin säästää sukulaistemme asuinneliöt heille itselleen mukavuussyihin vedoten ja lopullista muuttoa ajatellen. Toinen vaihtoehto, tavaran varastoiminen putkiremontin keskelle, jätettiin myöskin sikseen sillä olimme kuulleet että ”puuteri” läpäisee kaiken kelmu-umpiosta lyijyholviin. Vinyylilevymme rahisivat tyytyväisinä tästä päätöksestä.

Jäljelle jäi se kolmas, pölyvapaa ja sukulaisystävällinen, vaihtoehto. Sukelsimme internetin ihmeelliseen maailmaan ja rantauduimme Cityvaraston-sivuille.

Aleksi Sariola Cityvarasto pienvarastoPuhelinsoitto, tavaramäärän ja neliötarpeen arviointi, varastokohteen valinta ja homma oli selvä – ongelma ratkaistu!

Sitten paluu muuttajan kasvukertomukseen:

Kaikkea pientavaraa ja vaatteita varten valitsimme standardin: pahvilaatikko selkeillä merkinnöillä. Vaikka jätesäkkien musta-aukko olisikin ollut ehkä nopeampi vaihtoehto pikapakkaamiseen, tavaran selkeä organisointi jo lähtötelineissä helpottaa jälkipyykkiä. Sitäpaitsi, nyt varastosta voisi tarvittaessa hakea, ja löytää(!), esim. vaatteita vuodenajan vaihtuessa. Sitten tuumasta toimeen – tavarat bokseihin ja laatikkotetristä pelaamaan. Pakettiauton sai kätevästi oven eteen ja lastausvälineet, nokkakärryt sekä rullakot jouduttivat mukavasti varastointia.

On yllättävää kuinka pieneen tilaan 50 neliön kaksion kalusteet mahtuvat, huomioon ottaen että vintti ja kellarikomeromme olivat tupaten täynnä. 9 m2 varastoon jäi vielä mukavasti tilaa. Kannattaa siis mieltää tila mieluummin kuutioina…

Loppu hyvin kaikki hyvin – tai ehkä pitäisi alku hyvin kaikki hyvin, sillä muutto uuteen kotiin on vielä edessä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun turvauduimme vuokrattavaan varastotilaan. Se sai miettimään että nuo ulkopuoliset neliöt voivat tulla tarpeen vastaisuudessakin. Esimerkiksi kodin pintaremontoinnin aikana tai vaikka arvokkaamman, joskaan ei jokapäiväisen tavaran, säilytyspaikkana. Ja onhan se niinkin että jos ihastuttava asunto käy pieneksi, voi harkita vuokraavansa ”lisähuoneen” jolla saa ostettua lisäaikaa kodilleen..

Entä seuraava muutto? Se tulee varmasti vielä eteen lasten kasvaessa. Silloin uskoisin että keskitämme, keskitämme ja keskitämme –pahvilaatikot, teipit, pakettiauto ja tarpeen ollen myös varasto, kaikki samasta paikasta!

Kauas on tultu raitiovaunulla muuttamisesta – ilmeisesti se kertoo myös siitä että ikää on tullut, sillä helppous houkuttelee.

-Aleksi Sariola-