Oma tili
Aluksi kaikki muutossa oli kohdillaan
Vaimon ja lapset Pekka oli vienyt aikaisin aamulla uudelle asunnolle. Heistä ei apua muuton lähtöpäässä olisi, Pekka totesi itsekseen. Toisaalta hyvä vain etteivät ole jaloissa pyörimässä. Saanpahan kerrankin tehdä muuttohommat rauhassa.
Pekka oli vuokrannut viime tingassa edullisen kuorma-auton. Tai ei sitä ihan kuorma-autoksi voinut kutsua vaikka vuokrafirma oli autoa sillä nimellä kehunut. “Vanha pulla-auto” vuokrafirman poika sanoi. “Tosi hyvä peli”.
Tosi hyvä peli ei vaan meinannut jaksaa ylämäissä vetää ja vaihdelaatikossa oli hieman vikaa. Ensimmäisessä mäessä ykkösvaihde ei vaan millään mennyt sisään ja Pekka joutui ruuhkassa peruuttamaan, jotta saisi vaihteen vaihdettua. Pitkä letka autoja takana osoitti Pekan pulla-autolle mieltään. Peruutettuaan kymmenisen metriä ja kuunneltuaan raivostuneita tööttäyksiä pulla-auto suostui lopulta yhteityöhön ja matka jatkui. “Toivottavasti enää ei tule ylämäkiä vastaan” ajatteli Pekka.
Muuttomies suoraan Nokian palaverista
Siitäkin tilanteesta selvittiin. Jorma saapui ajallaan avuksi ja kertoi hengästyneenä, että vähän on kiire töihin. Nokialla insinöörinä työskentelevä Jorma oli kiireinen mies. “Aamun palaveri pukkaa päälle” hän myönsi hieman häpeissään. Pekka tajusi asian ja sanoi, että hoidetaan tämä muutto nopeasti sitten.
Nopeasti ja nopeasti. Siitä voidaan olla montaa mieltä. Kolmen tunnin uurastuksen jälkeen he olivat saaneet painavimmat tavarat kyytiin. Jorma lähti töihin ja Pekka jäi yksin miettimään miten saisi loput huonekalut kannettua pulla-autoon. Häneltä alkoi hiukan huumori olla lopussa. Muutto oli vienyt jo tässä vaiheessa paljon kauemmin kuin hän oli suunnitellut. Maitohapot jaloissa hyrräsivät ja puhti alkoi Pekalta olla lopussa.
Muuttoauto joka oli tottunut kuljettamaan pullia
Tuntihan siinä vielä vierähti ja lopulta kaikki tavarat olivat autossa. “Nyt nokka kohti uutta asuntoa” Pekka mietti samalla, kun lauloi Kirkan “daa daa daa da daa da kiitää auto halki autostraadan” laulua. Ei sitä kyllä kiitämiseksi voinut kutsua. Turun moottoritiellä pulla-auto meinasi hyytyä, kun tie ei ollut aivan tasainen. Vauhti tippui kuuteenkymppiin ja ohimenevät autot katsoivat ihmeissään hullunkurisen näköistä menoa. “Hiki pintaan täytyy saada” lauloi Kirka ja kyllä Pekallakin pikkuhiljaa tuskan hiki alkoi tulla vauhdin yhä hiipuessa.
Lopulta oltiin perillä. Pekka peruutti auton kapeahkoon kohtaan uuden asunnon pääoven eteen. “Kraks” kuului jostain! Mikä se oli?
Vasen ajopeili oli katkennut. “Voi räkä” Pekka manasi hakiessaan sisältä roudarinteippiä. Peiliä ei kuitenkaan teipillä kiinnitetty ja Pekka joutui luopumaan yrityksestä. Samalla hetkellä pihaan ajoi naapurin Lada. “Voisitsä siirtää tota sun autoo kun mä vien tavaraa mun himaan” naapuri pyysi, ei niin kauhean ystävällisesti.
Pekan mielestä muutto oli onnistunut
Vihdoin huonekalut ja muut kodin irtaimisto oli saatu siirrettyä uuteen asuntoon. Saldona muutossa oli: selkäkipu, perheriita, muutama rikkoutunut huonekalu, hengenvaarallinen tilanne Kehä 3:lla ilman vasenta ajopeiliä, ylimääräinen lasku peilin korjauksesta sekä huonot välit naapuriin. “Hyvinhän tämä meni” Pekka sanoi.
Älä sinä kuitenkaan ole kuin Pekka. Vuokraa kunnon PakuOvelle.com paku tai varaa Opiskelijamuutot muuttopalvelu ja tee muutostasi, niin sujuva kuin mahdollista!
Tämä tarina on tosi.